Sunilan Työväen Urheilijat (SuTU) kiittää eilisestä:

a) Samia hienosta miksauksesta, vissystä ja ölpenderistä, lavasta ja mahdollisuudesta.

b) yleisöä, jota oli suureksi hämmästykseksemme tullut paikalle jopa yllättävän paljon.

c) Muonan Villeä, kova meininki!

Samissa on mukava soittaa, tämä on todettava kerta kerran jälkeen aina uudestaan. Paikan atmosfääri on lämmin, miellyttävä ja (sanon nyt kuitenkin) tasokas. Kurapuntteja ei nurkissa vipellä, kiitos paikan jämäkän linjan ja laajan valikoiman. Olisiko kaupungin kulttuuritoimen jo aika muistaa omistajaa jonkinlaisella tunnustuksella paikallisen musiikkiskenen ylläpitämisestä, vieläpä käytännössä yksin? Toki nykyään löytyy Dark Riveriä ja muuta, mutta Sampasta se kaikki aikanaan lähti. Siellä syntyivät alkuperäiset ideat monien nykyään olemassaolevien tapahtumien perustalle. En usko että Omnium Gatherumin, Manitoun, Domination Blackin, Total Devastationin, Mosesgunin, Kaihoron tai vaikkapa sitten Suuren Tuntemattoman nykyinen stanssi olisi sama ilman tuota oivallista olohuonetta jossa soittaa keikkoja, istua iltaa tai vaikka vain juoda kupponen kuumaa ja kuunnella hyvää musiikkia.

25.10. sitten kaikki katsomaan Mosesgunia, siinä on bändien bändi. Suuri Tuntematon on varmasti paikalla, jos ei koko miehistö niin sitten sijaisten kanssa.

Ja joulukuussa Hantan toinen bändi W.S.O.P. täräyttää ilmoille tuttua jöötiä Whitesnaken ja Purplen hengessä. Jos ette ole vielä tutustuneet, raahatkaa nyt ihmeessä perseenne paikalle. Yhtyeen vokalisti on erittäin taidokas, kuten tällaiseen musiikkiin kuuluukin. Petski veivaa Blackmoret selkäytimestä, kuitenkin niin että oma tyyli ei unohdu, myös bassojynkytys toimii erinomaisesti (tuntuu munaskuissa, se on tasovaatimuksen määritelmä basistien kohdalla). Juuson kosketinsoittimet eivät häviä alkuperäisille, Highway Star kuulostaa juuri niin hyvältä kuin sen pitääkin, ja Hantta tietysti luo sen selkärangan koko paketille. W.S.O.P:n kanssa lienee sama kuin Suuren Tuntemattoman: koko bändi voi kivuta luottavaisin mielin lauteille, kun takana on voimakas rumpali tukena, seinä johon nojata koko orkesterin painolla.

Sellaista tällä kertaa. Syvä kumarrus vielä ja näkemisiin ensi kertaan!

Ville.